Metrossa käytävän toisella puolella istuvat vastakkain mies ja nainen. Keski-ikäisiä, vähän nuhjuisesti pukeutuneita kumpikin. Mies tivaa kolikoita naiselta, joka ehkä on hänen äitinsä: ”Anna nyt vielä.. kaada kaikki siihen!” ja pitää kämmeniään kukkaron alla. Nainen etsii ja etsii ja valikoi. ”En mä nyt kaikkia voi antaa, leipää pitää ostaa.” Ja kyselee samalla, oletko syönyt… ”Syön joka toinen päivä makaronilaatikkoa..” vastaa mies. Lopulta sopivat lantit löytyvät ja äiti pistää kukkaron laukkuunsa.
Olin nähnyt kaksi köyhää. Jos olisin antanut kummallekin viitosen, molemmat olisivat pärjänneet varmaan monta päivää eteenpäin. Miksi en antanut? Jotenkin en kehdannut ja asia jäi aikomuksen tasolle. Nyt se vaivaa päivittäin.
Perjantaina puolen päivän aikaan ajoin ratikalla Helsinginkatua. Leipäjono kaartui kadulle ja jatkui toista sataa metriä Kurviin päin. Ratikasta valui väkeä lisää jonon päähän. Jonottajat olivat tavallisen näköisiä, pääasiassa tuulipukukansaa, eivätkä näyttäneet kovin köyhiltä. Mutta ehkä on hyvä, ettei köyhyys loista kovin pitkälle. Arvelen, että leipäjonon väki on suureksi osaksi niitä, jotka saatuaan kassillisen elintarvikkeita voivat käyttää rahansa johonkin muuhun, lääkkeisiin, kaljaan…Sehän on taitavaa taloudenpitoa, eikä leivän jonottaminen ei ole enää häpeä.
Kuka sitten on köyhä? EU määritteli alkukesästä köyhyyden uudestaan. Tilanteen arvioimiseksi ja toimenpiteiden suunnittelemiseksi köyhä on määriteltävä. Ensiksikin on tietty euromääräinen köyhyysraja, mediaanituloraja, joka on käsittämättömän alhainen. Lisäksi huomioon otetaan aineellinen puute ja pitkäaikaistyöttömyys. Henkilö elää aineel-lisessa puutteessa, jos neljä seuraavista kriteereistä täyttyy: ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, autoon, väritelevisioon, säännölliseen liha- ja kala-ateriaan, viikon lomaan kodin ulkopuolella, kodin lämpimänä pitämiseen tai yllättäviin isohkoihin laskuihin tai on maksuhäiriöitä.
Uuden määritelmän mukaan Suomessa on 200 000 köyhää enemmän kuin ennen, eli lähes miljoona! Kelan tutkimusprofessori toteaa suomalaisten olevan silti EU:n keskitasoa. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt kaikkialla, mutta erityisesti Suomessa. Hallitus on luvannut EU:lle vähentää köyhien määrää 150 000:lla.
Vaikka neljä kriteeriä täyttyisikin, nämä ihmiset eivät välttämättä ole oikeesti köyhiä. On ihmisiä, jotka eivät periaatteesta hanki autoa. Toiset eivät katso televisiota tai kan-toivat sen kellariin, kun lupamaksut nousivat (totta kai nousivat, kun uudelle pääjohtajalle pitää maksaa huomattavasti isompaa palkkaa). Sitten on näitä, jotka eivät syö lihaa eivätkä kalaakaan. Kaikilla ei edes ole minkäänlaista kauko- tai lähikaipuuta. Nyt liippaa läheltä: Postiluukusta tipahti muutama viikko sitten melkoinen sähkön tasauslasku, ja uusia korotuksia on tiedossa. Ja monilta maaseudun ehkä jo ennestäänkin köyhiltä menee arkkurahatkin ympäristöministeriön vaatiman jätevesisysteemin hankkimiseen. Siis köyhyyden pääkriteeri on raha, tai oikeammin sen puute. Ja sekin on suhteellista asumispaikasta riippuen. Toisaalta tosirikkaat, kuten Englannin kuningatar, eivät pidä lainkaan käteistä mukanaan. Tuskin heillä on edes lompakkoa.
Muutoin olen sitä mieltä, että kun kansanedustajat saavat taas hulppeat korotukset palkkoihinsa, he voisivat jokainen ottaa itselleen kaksikin kummimummua, kummilasta tai muuta kummikohdetta, joille maksaisivat 100 euroa kuussa, edes. Ehdottaisin samaa monelle muulle, muun muassa Wahlroosille, mutta häneen ei kannata ruutia tuhlata. Idea ei kerta kaikkiaan sovi hänen omahyväiseen arvomaailmaansa.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti